On tämä elämä kyllä melkoista vuoristorataa. Nyt on sellainen käännekohta menossa, että on vain pidettävä jostain kiinni. Miten tässä käy, ei pysty vielä kertomaan, mutta kävi miten kävi, tästäkin minä selviän. Kunhan muistan hengittää syvään.
Ihmiskokemukseen kuuluu tuntea ja surun jälkeen tulee toivottavasti myös ilo. Jos pääsee itku, sen jälkeen voi luonnollisesti alkaa jopa naurattaa. Itku puhdistaa, rauhoittaa ja helpottaa oloa sekä vähentää painekattilan syntymistä. Fyysiset ja henkiset oireet vähentyvät, kun et pidättele vaan annat ihmisyyden tulla näkyviin. Kliseinen lause, mutta istu sen tunteen kanssa. Mikään ei maadoita niin kuin märkä poskella. Olen itkenyt tällä viikolla koulun ravintolassa, bussissa ja ratikassa. Mutta läpimurto on se, että minua ei enää hävetä itkeä toisen edessä. Mitä siinä sen sijaan tapahtuu, on yhteyden löytäminen. Me ihmiset olemme upeita olentoja, meillä on tunteet, sielu ja sydän. Miksemme voi antaa sen kaiken näkyä ulos? Miksi ihmeessä kaikki pitäisi piilottaa ja kätkeä sisimpään? Itkua saatetaan jopa pyydellä anteeksi. Elämän kuuluu olla sotkuista, meidän kuuluukin tuntea! Minun säröt tekee minusta Annen. Minun suurin vahvuuteni on nimenomaan minun herkkyyteni. Kaikilla ei tätä lahjaa ole. Ei meidän ole tarkoitus siloitella omaa rosoisuutta ja näytellä normaalia. Emme ole mitään robotteja. Inhimillisyys on nykyään ihan vieras asia monille. Rakkaus on vieras käsite. Mikään ei tunnu missään. Väsymystä ja uupumusta ei saisi näyttää vaan pitää olla aikaansaava, tuottelias ja reipas. Ihmiset jyräävät toiset alleen kunhan oma ego säilyy ehjänä. Olen pienestä pitäen yrittänyt kätkeä herkkyyttäni vaikka tunteet ovat pursuilleet yli. Keksin eri tapoja kunhan en vain itkisi. Tunteita ei voinut näyttää: sitä salattiin, ignoorattiin tai hävettiin. Itkusta tehtiin iso numero niin, että se lakaistiin maton alle pois näkyviltä kun se olisi pitänyt nostaa pöydälle ja käydä läpi. Nyt aikuisena herkkyys näkyy edelleen itkuna, mutta myös uupumuksena. Yritän selviytyä kaikesta, mutta olen vain pieni ihminen jolle suorittaminen on liikaa ja vedet kiehuu yli. Uhraan itseni kokonaan siinä mitä teen oli kyseessä sitten työ, opiskelu tai ihmissuhde. Annan kaikkeni ja jos kukaan ei tule vastaan ja auta tai pysäytä minua, tuhoan itseni kokonaan. En voi enää olla ympäristöissä jossa minun hyvinvoinnistani ei välitetä. Minua ei ole luotu tähän kylmään, utopistiseen maailmaan. Minä haluan enemmän. Jos elämä ravistelee sinua, kaikki tuntuu musertuvan ympärilläsi, ihmiset katoavat, asiat muuttuvat, ovet sulkeutuvat ja suunnitelmat katoavat, ethän silti luovuta. Muista, että sinua valmistellaan johonkin suurempaan. Sinua ei ole luotu tasapaksuun elämään vaan ansaitset enemmän. Vielä tulee päivä jolloin sinun valoasi osataan arvostaa eikä oteta itsestäänselvyytenä. Kuvittele itsesi pienenä siemenenä mullassa. Sinua koetellaan ja karaistetaan. Kaikkialla kasvupaikassasi on kylmää ja pimeää. Tarvitset lämpöä, vettä, happea sekä ravinteita kunnes eräänä kauniina päivänä kurkotat maan pinnalle valoa kohti ja kukoistat kauniimpana kuin koskaan.
