Toinen samantapainen yllätys oli Pamela Andersonin poikien tekemä dokumentti äidistään. Mikä näitä kahta ihmistä yhdistää, on tietoisuuden lisääntyminen omista traumoistaan. Molempien elämää käydään läpi siitä hetkestä, kun heistä tuli julkisuuden henkilöitä, Pamela tosin avasi lapsuudesta lähtien asioita. Heitä seuratessa, tajusin etten näe vain kahta julkkista vaan he molemmat ovat nimenomaan SIELUJA. Heistä molemmista näkyy ulos aitous ja itsetietoisuus. Tämä tuntuu olevan niin harvinaista nykypäivänä ja varsinkin Hollywood-ympyröissä. Erityisesti Pamelan matka on kiinnostava, kun käyn itse läpi ihan samantapaista: omana itsenä olemista ja sen hyväksymistä, sukupolvien toimintamallien rikkomista ja luontoyhteyden vahvistamista. Vaikka Pamelan meikittömyys on ollut paljon otsikoissa (mikä on tottakai harvinaista Hollywoodissa ja siksi ”shokeeraavaa”) on ollut mielestäni liian vähän puhetta siitä mitä hän käy oikeasti läpi. Hänestä huokuu ulos itsevarmuus ja rauha. Pamela on aina vaikuttanut tosi fiksulta ja ennen kaikkea herkältä sielulta, vaikka lööpit ovat yrittäneet maalata hänestä ties mitä tyhjäpäätä.
Vielä kolmas henkilö tulee mieleen, joka on kylläkin paljon pidemmällä henkisen matkansa kanssa ja hän on Jim Carrey. Jim on olento, jota olen rakastanut lapsesta saakka, hänessä on aina ollut jotain erityistä. Huumorin kautta olen itsekin selvinnyt monista asioista ja hänen uskomaton lahjansa muuntautua eri hahmoiksi on ollut kiehtovaa seurattavaa. Hän on puhunut lukemattomia kertoja heräämisen matkastaan ja suurimmalle osalle ihmisistä hän saattaa kuulostaa ihan pimahtaneelta, kunnes itse olet samassa prosessissa ja kaikki käykin järkeen. Se on uskomaton tunne.
Tähän loppuun pätkä Robbie Williamsin kappaleen ”Feel” lyriikoista, jotka menivät aikoinaan itseltäni ohi, kunnes nyt osui ja upposi.
No comments:
Post a Comment