Olen aina ollut ihmisten miellyttäjä. Olen suostunut kaikkeen mitä muut ovat minulta pyytäneet enkä ole uskaltanut sanoa ei tai puolustaa itseäni. Jotkut ovat oppineet tämän taidon nuoressa iässä, mutta omalla kohdallani opin tämän vasta nyt nelikymppisenä. On kuulkaas vapauttavaa olla välittämättä siitä pidetäänkö minusta tai menetänkö jonkun ihmisen. En minä siihen kuole. Se, että aina suostuu kuuntelemaan toisten murheita, auttamaan kun toisilla on hätä on omasta voimavarasta pois. Ihmiset ovat häikäilemättömiä, kun saavat sinusta paljon irti, vievät niin sanotusti tuhkatkin pesästä tai nyhtävät sinusta kaiken pelkällä energiatasolla. Siihen totutaan ja sinut otetaan itsestäänselvyytenä. Olen kohdannut näitä energiavampyyreja elämässäni niin paljon, että enää en suostu tähän. Jos ihmisen seura tekee minut väsyneeksi, loppupäivän joudun palautumaan ja putsaamaan energiakenttääni. Vuosi sitten toimin työelämässä ahkeranaliisana: jäin usein ylitöihin, hoidin muiden saikut ja odotin jotain mitalia suorittamisesta, kunnes tajusin, että minä olen korvattavissa. Vastuu hyvinvoinnista on kuitenkin minulla itselläni ja heräsin siihen tosi asiaan, että olin kävelevä aikapommi pullotettujen tunteideni kanssa. Uhrasin itseni ja oman jaksamiseni toisten vuoksi saadakseni tunnustusta, jolla pönkittäisin omaa alemmuuden tunnettani. Tästä seuraa vain vihaa, katkeruutta ja kaunaa. Alistuneisuus ja ylikiltteys ovat heikkouden merkki ja halusin pois tästä käytösmallista. Minulla on oikeus voida hyvin ja elää omannäköistä elämää.
Isoin asia mitä olen tänä vuonna oivaltanut on tehdä lisää asioita, mitkä tekevät minut onnelliseksi. Sallin itselleni levon enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Se, että ihmiset pettyvät minuun on ihan ok eikä se enää haittaa minua. Rajojen luominen aiheuttaa itsessäni reaktioita: syyllisyydentunnetta ja pelkoa siitä, että toinen suuttuu. Mutta se voi myös aiheuttaa reaktioita muissa. On hyvä herätellä muita siitä millainen käsitys heillä on tästä suhteesta, kuinka kohtelet toisia, millaista energiaa jaat ympärillesi tai oletko kenties tottunut tietynlaiseen asetelmaan.
Nykyään olen lempeämpi ja teen rakkauden tekoja -itselleni. Jos se tarkoittaa yksin kotona tanssimista yöpaidassa niin sillä mennään sitten. Enää en tingi omasta hyvinvoinnistani. Mitä enemmän näitä tekoja harjoitan, sitä paremmaksi ja vahvemmaksi tulen ja osaan jatkossa tunnistaa jos joku käyttää minua hyväkseen. Toimin näin, jotta tulevaisuudessa minulla on turvallisempia ihmissuhteita, omanarvon tunteeni kasvaa ja minulle jää enemmän aikaa siihen mikä on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Itseni laiminlyönti, toisten hyväksynnän hakeminen, omien tarpeiden ja tunteiden vähättely sekä täydellisyyden tavoittelu ovat vain osa sitä suurta kokonaisuutta mikä johti omaan uupumukseen. Heikko itsetunto ja pelko hylätyksi tulemisesta tai konflikteista ovat aina olleet taustalla. Näiden asioiden oivaltaminen on ollut suurin asia tänä vuonna ja näistä asioista puhuminen valmistelee minua tulevaan projektiin eli omaan toipumiseen. Tämä parantuminenhan on vasta alkutekijöissä.
