I am

 Heippa.

Jos olet uusi tuttavuus, niin pieni esittely olisi varmaan paikallaan. 

Olen Anne, maalta kotoisin, pohjoisen tyttö. Minulla on neljä ihanaa lasta, villakoira Leo ja asumme Helsingissä. Heräsin tähän villiin todellisuuteen vuonna 2021 ja olen tehnyt tätä heräämisen matkaa siitä lähtien. Siihen asti olin elänyt traumojen ohjaamana täysin tiedostamattomana omasta käyttäytymisestä. Sitten tuli kärsimyksen raja vastaan: tätä enempää en kestä. Takanani on paljon traumatyöskentelyä, joka on muuten ihan loputon suo. Mutta olen niin kiitollinen kaikesta kokemastani, ilman sitä kaikkea en olisi havahtunut. Ehkä jossain vaiheessa kykenen kertomaan kaikesta paremmin. 

Opiskelen tällä hetkellä puutarhuriksi lopetettuani työt Matrixissa. Matrixilla tarkoitan oravanpyörää. Työskentelin kosmetiikkaliikkeessä kauppakeskuksessa, kunnes aloin huomaamaan itsessäni uupumuksen merkkejä. Ylisuoritin, jäin ylitöihin ja tein omat ja muiden työt ilman kunnollisia taukoja. Olin vain kerran sairaslomalla ja sekin pakotetusti koronadystopiassa. Työympäristö oli myrkyllinen ja tajusin, että työntekijöiden hyvinvoinnilla ei ollut mitään merkitystä kunhan pulju teki rahaa. Töiden lisäksi laukkasin kuntosalilla verenmaku suussa ja hoidin kotona äidin roolia. Lumipalloefektin lailla asiat kulminoitui tiettyyn pisteeseen ja nyt elän päivä kerrallaan, kohti eheämpää Annea. Haaveilen muutosta maalle ja oman kirjan kirjoittamista. Rakastan musiikkia, kaktuksia ja metsässä liikkumista. Tykkään höpötellä horoskoopeista, energioista ja chakroista.

Minulla on erittäin musta huumori, todella pimeä. Monet menevät tästä jopa hämilleen.

Päätin aloittaa blogin, koska johonkin tätä runosuonta on puskettava. Instagram-tilini jäädytettiin, kun en päivittänyt sinne henkilökohtaisia tietojani lopetettua Facebook tilini viime vuonna ja koska Instagram oli liitettynä Facebookiin niin ne jäi nyt sitten molemmat pois kun en muistanut vanhoja sähköpostejakaan. Tivattiin mm.pankkitietoja tai kuvallista henkkaria mikä tuntui ihan utopistiselta. Pidä tunkkisi, Mark Zuckerberg!

 Pärjään hyvin ilman somea, tämä on ollut todella virkistävää. Päiviin jää enemmän aikaa, kun et jää selaamaan loputonta somevirtausta vaan keskityt täysin omiin energioihin. Olen joogannut, maalannut, lukenut kirjoja ja nyt myös tämä kirjoittaminen on ottanut tulta alleen. Annan oman luovuuden virrata. Instagramissa viimeisimmät postaukseni sisälsivät paljon tekstiä, mutta siinäkin tökki se, että tilaa oli rajoitetusti. Omassa blogissa voin antaa tekstin virrata niin paljon kuin sielu vain sietää. Pienenä kirjoitin paljon tarinoita joten alan palata siihen samaan olotilaan mikä minussa silloinkin virtasi. 

Mistä blogissani sitten on kyse? Tämä on melkoinen sekamelska, mutta yritän pitää sisällön suppeana. Päiväkirjamaista mietiskelyä ja havainnointia, omien kokemuksien jakamista tietoisuuden laajennettua omassa pääkopassani. Tai sitten vain sekoan pikkuhiljaa, kumpaa se on, jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin hyvä olla. Luontoyhteyttä samalla syventäen päätin alkaa elää omannäköistä elämää. En enää näyttele normaalia vaan annan oman sieluni näkyä. Omat pienet omituisuuteni ovat oma voimani. Toisten mielipiteet ei enää paina, kuulkaas. Tässä kultainen neuvoni ja otat sen vastaan jos vain itse haluat: Älä pienennä itseäsi vaan anna oman valosi näkyä. Jos muiden on vaikeaa olla lähelläsi tai ymmärtää sinua, antaa heidän häkeltyä siitä kaikesta ihan rauhassa. Sinä olet täällä Sinua itseäsi varten.