Täytyy muistaa, että elämä eletään sykleissä. On tuskaa, kärsimystä ja oppiläksyjä. Kiviä, mutkia, kuoppia, voi kuinka töyssyistä tämä tie onkaan. Antakaa samantien lapio! Kaivanko vaan syvemmälle vai vetääkö joku minut tästä kuopasta ylös?
Kaikkien kompasteluiden ja tiukkaan ylämäkeen hiihtämisen jälkeen koittaa alamäki, sateenkaari myrskyn jälkeen. On toivoa, ilon pilkahduksia ja jännitystä. Sitten taas mutkittelevaa tietä, kaaosta ja levottomuutta. Palautumista, uusiutumista, kasvamista, rohkeutta sekä oman äänen löytämistä. Meillä kaikilla on unelmia ja tavoitteita joita kohti ryömitään. Ryömiminen on kuvailevin sana tällä hetkellä, koska siltä se todella tuntuu. Epätoivon iskiessä sitä parkuu lattialla kuinka paljon vääryyttä olenkaan kokenut. Milloin on minun kukoistuksen aika? Itsemurhakuutioissa asuvana ahdistus nakertaa mieltä ja syö sielua. En voi hengittää! Voi kuinka paljon onnellisempi olisinkaan maalla!
Näen itseni ajelemassa traktorilla stetsoni päässä. Koiralauma vaeltaa perässäni kun hyppelehdin niittykedolla tukka ja mekko hulmuten. Minulla on söpöt keltaiset kumpparit jotka jalassa kuljeskelen pienessä puutarhassani ja nypin rikkaruohoja likaisissa farkkuhaalareissa. Multaa aina kynsien alla, auringon vaalentamat hiukset luonnonkiharalla, äidin kutomat villasukat jalassa. Käyn sytyttämässä pienen puusaunani päälle ja juon pihakahvit keinussa jonka itse maalasin. Ihastelen muurahaiskekoa ja mehiläisiä näkökentässäni ja ryömin hetken maassa valokuvaamassa heidän puuhastelujaan. Olettepa te ahkeria! Mutta niin olen minäkin! Olen tyytyväinen itseeni kun jaksoin kantaa puunjuurakon metsästä pihaani koristamaan. Silitän sammaletta hetken ja hengitän oikein syvään. Lapio odottaa kutsuvasti kuistin edustalla jahka joku vain tarttuisi toimeen kukkapenkin kanssa. Kirja odottaa kirjottajaansa ja tyhjä canvas maalaajaansa. Kaikki stressi ja ahdistus on kuitenkin poissa, mikään ei ole pakko. On se vaihe, kun haasteet on selätetty, kaikki se ponnistelu on tuottanut tulosta ja saan nauttia vihdoin. Visualisoikaamme sitä kaikkea: omenapuu, tassuamme ja lampaanvilloja. Vino pino kirjoja, takkatuli ja natisevat puulattiat. Jonain päivänä, tämä kaikki on vielä elettävänä ja koettavana. Elämäni onnellisimmat hetket ovat vasta tulossa.
Unelmat on tehty toteutettaviksi.
No comments:
Post a Comment