Heräsi pitkästä aikaa keskustelua pähkähulluista koronavuosista. Olin ensin iloinen siitä, kuinka ihmiset myöntävät hallituksen tehneen ylilyöntejä ja päättömiä ratkaisuja. Hyvänä esimerkkinä Uusimaan sulku tai koronan tarttuminen vasta iltaviiden jälkeen. Mutta samaan aikaan on todella surullista huomata millainen käsitys ihmisillä on koronarokotteista. Täysinrokotetuille avautuu ovet paratiisiin vai miten se meni. Aivopesu ja ohjelmoinnit ovat todella tiukassa. Vaikka tutkimuksia löytyy piikkien tehottomuudesta niin siltikin jaksetaan inttää niiden puolesta. Nämä asiat ovat helposti googleteltavissa. Nohynek on myöntänyt jopa oikeudessa, että rokotteet eivät estäneet taudin tarttumista tai leviämistä joten esimerkiksi koronapassi oli täysin turha. Huomasin tänään kuinka traumatisoitunut olen kaikesta mitä koronavuodet piti sisällään. Se, että olet yksin mielipiteiden ja ajatuksiesi kanssa oli todella raskasta. Mustamaalaus ja syyllistäminen median puolesta rokottamattomia kohtaan oli brutaalia toimintaa ja se näkyi valitettavasti myös omassa henkilökohtaisessa elämässä. Samoinajattelevia ihmisiä ei tuntunut alkuun olevan yhtään, mutta onneksi heitä löytyi. Miten ihmeessä sitä olisi selvinnyt muuten? Tänään tuntui silti musertavalta seistä taas kerran yksin sanojeni takana, varsinkin kun olen fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt. Kaikki faktat tuntui katoavan päästä ja huomasin täriseväni, kun vastapuoli inttää geeniterapiapiikkien pelastaneen hänet nuhalta. Ei tätä kahtiajakoa enää jaksaisi! Kulkutautimyönteinen susi menee nyt nukkumaan. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.
No comments:
Post a Comment