Uliuli

 Kuopuksen väsäämä äitienpäiväkortti ilahdutti kovin vaikka ihmettelin suuresti tuota ”Äiti on rauhallinen” osiota, mutta totuushan tulee lasten suusta, eikö se niin mennyt? Pään sisäinen pyörremyrsky ei ilmeisesti näy ulospäin tai sitten olen vain todella väsynyt päivän päätteeksi, että vaikutan tosi seesteiseltä. Kaikki nauroi työharkkapaikassakin tuolle rauhallisuudelle, olen kuitenkin melko usein äänessä, hihittelen paljon asioille tai muuten vain häslään. Lapset näkevät asiat todella eri tavoin kuin itse. 

Näin keskellä arkiviikkoa ja loppusuoralla työharkan suhteen täytyy tosissaan sanoa, että kaipaan sellaista luppoaikaa. Että pitäisi ihan keksiä jotain tekemistä. Kaipaan tylsyyttä, tekemisen puutetta, pelkkää olemista. Haluan syljeskellä kattoon, mennä loikoilemaan aurinkoon, aloittaa uuden harrastuksen… Nyt on koko ajan tuli hännän alla: aina on joku kesken tai sitten en ole edes ehtinyt aloittaa. Itse olen tämän tilanteen aiheuttanut, tiedetään. Ehkä yritän vain sanoa, että olen kesäloman tarpeessa.

Näin unta, että minulla oli älytön agenda parantumisen kanssa meneillään ja joku sanoi, että tuleekohan tämä parantuminen tapahtumaan ikinä ja heräsin siihen ääneen. Kello oli vasta viisi. Oli antoisaa yrittää nukahtaa uudelleen, kun mitkä lie hengetkin yrittää lannistaa heti aamusta. Mutta hei, aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.