Dharma

 Kävin tutustumassa buddhalaisessa keskuksessa yhteismeditaatiossa ja taidanpa mennä uudelleenkin. Olen huomannut tässä kesän aikana, että vaikka olenkin erakoitunut paljon tarvitsen silti heimon, jossa höpistä näistä tietoisuuteen ja henkisyyteen liittyvistä asioista. Omaa totuutta täytyy puhua ääneen ja samanhenkiset tai samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset ovat tärkeä osa tätä heräämisprosessia. Buddhalaisuus on kutsunut jo pitkään filosofiana, mutta en kuitenkaan tiennyt, että sitä voi harjoittaa omassa arjessa ihan maallikkona. Muistan avioeron jälkeen haalin kaikkea buddhalaisuuteen liittyvää kotiini ja etsin itseäni. Luin Jay Shettyn kirjan (Think like a monk) ja pidin mm. kiitollisuus päiväkirjaa ja se auttoi jaksamaan. En kuitenkaan vielä silloin ollut herännyt oman tietoisuuteni kanssa ja olin vielä syvässä unessa. En osannut mitään tekniikoita ja hoin itselleni, että olen liian kärsimätön meditaation kanssa. Päädyin laastarisuhteeseen, jossa kumppani ei taas ymmärtänyt tätä hippipuolta minussa joten aloin kitkemään sitä pois miellyttääkseni ja yritin olla niinkuin muut. Kaikkea sitä. 

Erosin kirkosta heti kun pystyin, mutta en ole tuntenut olevani ateistikaan. Uskon Korkeampaan voimaan, eri tietoisuustasoihin ja jälleensyntymiseen. Buddhan opetukset ovat lähinnä sitä, mihin itse uskon ja pyrin. Vähemmän häiritseviä tunteita, enemmän iloa ja selkeyttä.

Jos polun päämääränä on elämän kärsimyksistä vapautuminen, myötätunnon ja viisauden kehittäminen sekä lopulta valaistuminen, ei tästä varmasti mitään haittaakaan ole. Luotetaan prosessiin.