Minulla on yhteys, roger, toistan, minulla on yhteys.
Vaikka ihmisten kanssa viettää välillä lukemattoman paljon aikaa esimerkiksi työpaikoilla, koulussa, harrastuksissa, milloit viimeksi olet tuntenut itsesi todella nähdyksi? En tarkoita, että joku kehuu ulkonäköäsi, vaan että tunnet sen luissa ja ytimissä ja sinua katsotaan suoraan sieluun saakka?
Olin tänään äärettömän rohkea ja rehellinen ystävälleni ja hitto kuinka se tuntui hyvältä. Olin auki, uskalsin itkeä, nauraa ja puhua suoraan sydämestä vaikka olimme kahvilassa, keskellä kiireistä ostoskeskusta. Ympäristöllä ei ollut mitään väliä, se oli yhtä sielujen sinfoniaa, kun päästiin molemmat vauhtiin avautumisessa. Vaikka olemmekin jo tunteneet reilun vuoden, silti asioissa näköjään ottaa oman aikansa. Asioita pitää sisällään niin kauan, kunnes se alkaa vuotamaan ympäristöön ja nyt on tosissaan porissut kattilasta yli!
Tästä tuli sitten mieleeni, että kuinka me ihmiset usein otamme tämän elämän itsestäänselvyytenä, suoritamme arkea, sokeudumme ihmisille ympärillämme emmekä tartu hetkeen. Miksi jotkut ihmiset on tuotu eteemme: ovatko he oppaita, viestintuojia, peilejä, oppiläksyjä?
Joskus sitä näkee itsensä tietynlaisen linssin läpi, ehkä joku rooli joka on jäänyt päälle pyörimään ja toistat sitä tiedostamatta. Se, että samat ihmiset elämässäsi päivästä toiseen toistavat samaa vanhaa kaavaa ei auta sinua millään lailla. Älä ole elämässäsi tapahtuneiden asioiden uhri, marttyyri tai syntipukki. Elämä täytyy ottaa ihmiskokemuksena, jatkuvana seikkailuna, oppimatkana. Ansaitset kuulla itsestäsi hyviä asioita, luonteesi ominaisuuksia täytyy juhlistaa.
Joten… Nostan maljan. Hei, minä olen Anne. Olen villi luonnonlapsi, kuorrutettu viettelevällä jousimiesenergialla, omalaatuisen hervottomalla huumorilla, leijonaemon rohkeudella ja ajattomalla viisaudella.



No comments:
Post a Comment