Se päättyy meihin

Ahmin yhdessä päivässä kirjan nimeltä ”Se päättyy meihin- It ends with us”. Alkuun kirja tuntui vähän kliseiseltä yksityiskohtineen: Päähenkilö Lily Blossom Bloom perustaa kukkakaupan, hänellä on homobestis, sitten nainen tapaa miehen. Tiesin, että kirja käsittelee parisuhdeväkivaltaa, mutta en ottanut juonesta sen enempää selvää. Kirja alkaa romanttisesti, mutta puolessa välissä siitä muotoutuu selviytymistaistelu. Mikä tässä kirjassa lopulta kolahti oli traumojen kiertokulku sukupolvesta toiseen, opitut käyttäytymismallit ja niiden näyttäytyminen ihmissuhteissa. Kirja pitää otteessaan loppuun saakka ja vaikeita asioita osattiin käsitellä erinomaisesti. 

Tästä kirjasta on tehty myös elokuva jota olen kuitenkin vältellyt katsomasta, koska siihen valitut näyttelijät tuntuivat vievän kaiken huomion kirjan pointista. En myöskään usko elokuvan näyttelijöiden kykenevän avaamaan tunteita niin selkeästi kuin kirjassa. Olen hyvin tunteellinen ihminen ja pystyn aistimaan toisten tunteet herkästi, tunnen ne joka solullani. Siksi olen tosi tarkka elokuvien ja sarjojen suhteen mitä katson, koska vaadin roolisuorituksilta paljon. Kirjoissa on se hyvä puoli, että pystyy itse kuvittelemaan ja tuntemaan ne ajatukset mitä joku käy läpi, kukaan ei tee sitä puolestasi. Se tekee lukukokemuksesta unohtumattoman, kun et pysty laskemaan kirjaa alas ja joudut pyyhkimään silmiäsi kyyneliltä pystyäksesi lukemaan lisää. Suosittelen lukemaan kirjoja, koska se on katoava laji tässä somen täyttämässä maailmassa ja ihmiset muuttuvat koko ajan enemmän ja enemmän roboteiksi. Kirjaa lukiessa tunnet olevasi läsnä tässä hetkessä ja mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun pääset viimeiselle sivulle ja lasket kirjan alas. Ah.