Luonnonlapsi

Muutin aikoinaan täältä maalta pois, koska tunsin ettei täällä ole minulle mitään annettavaa. Nyt löydän itseni haikailemasta muutosta maalle. Luonto, metsä ja hiljaisuus onkin se mitä tarvitsen. Tunnen itseni täällä taas pikku Anneksi joka huuteli karhuille ennenkuin astui metsään sisään ja juoksi pelloilla barbiensa kanssa. Mielikuvituksella ei ollut rajaa ja viihdyin parhaiten omassa seurassani. Sitten kun lähdin naiivina omasta pienestä kuplastani ulkomaailmaan, tapahtui kaikenlaista.

Tiedän myös sen, että kun löydät rauhan itsesi kanssa, sillä ei ole juurikaan mitään väliä missä asut. Voit paeta itseäsi metsään, mutta et loputtomiin. Se kaikki kaaos seuraa sinua minne tahansa menetkin. Lopulta on vain katsottava itseään peiliin ja kohdattava ne möröt. Kohdattava ne traumat mitkä lamaannuttavat ja vievät sinua dissosiaatioon. Myönnettävä omat pimeät puolet ja lopetettava uhriutuminen. Ymmärtää omat opitut käytösmallit ja rakentaa toimivia tilalle. Rauhoittaa oma sisäinen suojelija joka astuu eri tilanteissa esiin. Löytää rauha ja rakkaus itsensä kanssa. Hyväksyä. Olla ymmärtäväinen ja lempeä oman sisäisen lapsensa kanssa. 

Tulen ikuisesti olemaan luonnon lapsi ja tulen vielä asumaan maalla. Se jää nähtäväksi milloin ja missä. Elämän pitää antaa tapahtua. Nyt pitää vain uskaltaa levittää siivet ja lentää.